torstai 30. kesäkuuta 2016

Mölyravit 10.6.2016

Keken treenikauden päätöstapahtuma, kesä-ajan rennompaan moodiin siirtymisen merkkipaalu, Mölyravit, tulivat yllättävän nopeasti eteemme. Joka vuosi osallistumme Keken ja Aten kassa kannatusmielessä Tuusulan hevosytäväinseuran järjestämiin mölyraveihin, vaikka edustamme aina ponilähdössä sitä päätä, joka tulee minuutin myöhemmin maaliin kun muut ponit.
YouTubesta löytyi tällainen pätkä viimevuoden mölyraveista:
Tänä vuonna mölyraveihin oli panostettu selvästikin enemmän kun aiemmin. Ravit alkoivat Kepparilähdöillä, pienemmille taisi olla oma sarja ja isommille oma. Kepparilähtöihin osallistui runsain määrin lapsia ja meidän tallia oli edustamassa suuri joukko:
Upea edustusjoukkueemme<3
Lapsille suunnattu ohjelma toi näin ollen paikalle runsain määrin yleisöä. Puffetti oli myöskin kattavampi tänä vuonna, tarjolla oli makkaraa, pizzaa, pullaakin taisi olla, kahvia, virvoitusjuomia ym. herkkuja, mutta ehdoton suosikkini oli vohvelit! Vohveleita paistettiin sitä mukaa kun tilauksia tuli ja päälle sai hilloa ja kermavaahtoa.
Yleisöä
Ponilähtöjä oli kaksi, hitaammille (johon Keke ja Atte kuului) ja nopeammille.
Lämmittelyaikaa oli mukavasti, joten kerkesimme valjastamaan ponit rauhassa ja radalla ehdimme verrytellä muutaman kierroksen. Rosa auttoi valjastamisessa. Ajoin itse Keken, Helinä ajoi Aten. 

Keke aiheutti hilpeyttä niin kanssakilpailojoissa kun yleisössäkin, sillä kahden viikon villi laiduntaminen oli tehnyt tehtävänsä (huolimatta siitä, että liikutin Kekeä koko ajan normaalisti), ja rakas ruunani oli tasan sen näköinen, ettei se ole eväänsä liikauttanut viimeiseen vuoteen. Sain kuulla monen suusta, että "tuota ponia ei ainakaan oo turhan paljoa treenattu" tai "on tainnut tuo poni olla ruoka aikaan kotona!", osa tyytyi vaan tirskumaan, vähintäänkin katseellaan ja osa tuli luonnollisesti lässyttämään maailman söpöimmälle ponille.
No, jokaiselle joka aliarvioi super-Kekkua, tiedoksi, että Keke paransi ennätystään viimevuoden mölyravituloksesta reilu 30 sekuntia! 2015 kilometriaika oli 4:29, tänä vuonna kilometriaika oli 3:56,9!
Attekin paransi ennätystään vähintäänkin sen 30 sekuntia, vaikka tulikin maaliin tuttuun tapaan viimeisenä. Jos vaikka ensivuoden mölyraveihin ehtisi treenata nopeutta vähän tehokkaammin, kun pohjakunto on jo niin terästä. Pitää alkaa asettamaan uusia tavotteita, sillä tämän kauden tavotteet saavutettiin todella upealla tavalla.
Keke juoksi koko startin puhdasta ravia, eikä laukkaillut. Hirveän tosissaan se ei kyllä tuntunut olevan, sillä se katseli hölkkäillessään maisemia, nuuhki raikasta ulkoilmaa ja juoksi varmaan silmät kiinni koko stratin. Maaliviivan häämöttäessä Keken ihana fanijoukko kannusti niin rohkaisevasti Kekeä, että se otti hyvän spurtin maaliin ;) Startin jälkeen Keke näytti kyllä kaikkensa antaneelta.
Startin jälkeen kävelimme aikamme ja sitten riisuin Rosan kanssa ponin. Rosa talutteli vielä Kekeä sen aikaa, kun pakkasin kamoja autoon. Loppu ajaksi ponit pääsi koppiin natustamaan heinää ja me ihmiset lähdettiin katsomaan viimeisiä startteja,syömään makkaraa ja vohveleita, sekä juttelemaan tuttujen kanssa.

Kiitos Tuusulan hevosystäväinseuralle taas tästä kivasta, meillekkin perinteeksi muodostuneesta tapahtumasta! Jatkakaa samaan malliin tapahtuman kehittämistä :)




Kuvat on ottanut isäni Allan Pyykkö :)
Onkohan nää jotain sukua toisilleen, nimittäin Keke, Nea ja Rosa?
Ilmeistä päätellen voisivat olla...
 
Ai minäkö ressaisin ennen starttia..?

Mikä poni? Tuohan on selvä Ihaa-aasi!

Atte oli onneksi innoissaan kun kerrankin tapahtuu jotakin jännittävää!

Keke näkee vihreitä pikku-ukkoja. Mä kyllä yritin selittää sille, että ne on vaan kasveja..
Viime hetken palaveraus

<3

Esa Korhonen & Valpori



Elisa Korhonen & Hannas Aktör

Jarmo Savolainen & Paddock's Star


Esittelyyn mars!

"lähtö hyväksytty"





Ekat ponit loppusuoralla.


Ja vikat ponit loppusuoralla.



"Huh, maali saavutettu... joko saa lopettaa tän päättömän juoksemisen?"

"HEI C'MOON, ET SÄ VOI PAKOTTAA MUA ENÄÄ JUOKSEE!"


"Uu, siinäpä ravailee kiva typykkä, kyllä mä sittenkin jaksan vielä juosta"


Komiat kaverukset

Monté lähtöön valmistautumassa.





sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

10 sanaa, 10 kuvaa

Jalustin.netin Postaushaaste.
Eli valmiiksi valitut sanat, joihin etsin kuva-arkistoista sopivimmat kuvat.

Auringonnousu

Sanattomuus

Kultainen

Ystävyys

Menetys

Odotus

Rauha

Elämä

Onni

Ilo


tiistai 7. kesäkuuta 2016

Reserve Champion - Kuvapostaus Savijärven rotunäyttelystä

Vastoin kaikkia odotuksia, uskalsin viedä Keken shetlanninponien rotunäyttelyyn Sipoon Savijärvelle 15.5.2016.
Onneksi Eeva, joka meidät lupasi kuskata näyttelyyn, pystyikin jäämään koko päiväksi mun henkiseksi tueksi paikanpäälle.

Jännitin kamalasti, miten selviän oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Nopeasti pahin jännitys kyllä hävisi, sillä näin ympärillä tuttuja ja ystävällisiä kasvoja. Paikalle oli saapunut myös Keken sponsori-omistaja Ulla, eli oma äitini. :) Mukanaan hän oli tuonut veljeni Mikon ja valokuvaamaan ystävänsä Soilen (Soilen blogissa muutama kuva) sekä isäni Allun. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat siis isäni (Allan Pyykkö) ottamia, kiitos näistä!! :) 

Lähdin näyttelyyn sillä asenteella, että me ei tulla menestymään, kunhan nyt vaan vähän harrastetaan yhdessä. Ja niin kuin Tuuli sanoi, pessimisti ei pety.. :D






Minä, Keke ja Diego, Cocon täys-isoveli, Eevan apina.
Oman luokan vuoro lähestyi, joten siirryin jännittämään kehän laidalle. Bongailin muita ruuna-luokkaan osallistujia ja pyyhin hermostuneena Keken turpaa, johon oli tarttunut kiitettävä määrä hiekkaa, kiitos baby oilin (ja oman tarkaavaisuuteni, kun annoin ponin hinkata turpaansa maahan..).

Pian meidät huudeltiinkin numerojärjestyksessä kehään. Onneksi ei oltu jonon eka taikka vika, vaan saimme olla turvallisesti keskellä ja seurata perässä mitä viisaammat tekivät edeltä. 
Keke oli ihana oma pirteä itsensä, ei säpsyillyt eikä näyttänyt pystyynkuolleeltakaan. Oli vaikea arvioida, kuinka hyvin sain ponin liikkumaan, mutta ei auttanut kun toivoa parasta.


Löysin omaan luokkaan ihan oikeaan aikaan ja oikealle paikalle, hyvä minä!










Näiden kuvien myötä tajusin, kuinka paljon Keken askel on
kehittynyt parempaan suuntaan treenin myötä 

Ja se jopa nostaa jalkojaan! Ei laahaa enään perässään.


Yksilöarvostelussa olin tyytyväinen Keken asentoon ja ylpeä ponistani, joka seisoi rauhassa näyttelyasennossa, eikä pyörinyt ympyrää hermostuneena. Mietin ainoastaan, mitä mieltä tuomari on Keken suuresta mahasta ja tuleekohan siitä taaskin maininta arvosteupaperiin.
Kun kaikki ponit oli ollut näytillä, jatketiin kehässä pyörimistä. Numero 24 huudettiin siirtymään jonossa ensimmäiseksi. Ai siis mikä numero... Ai meidän numero!! Loikattiin sitten jonon kärkeen ja mietin, voiko olla oikeasti totta, että Keke on luokan paras.
Ja niin siinä kävi, että Keke palkittiin luokkavoittajana I. palkinnolla ja saipa vielä paras ruuna -tittelin!
Ruusukkeiden asentaminen korvienjuureen olikin sitten sen verran kamala juttu, että päädyin jättämään ne vain omalle vyölleni.

Luokkavoittajina päästiin osallistumaan myös Champion orin/ruunan valintaan. Olin aivan täpinöissä, oma rakas Keke Champion-luokassa. Champioiksi valittiin Kaurialan Kille 275 SH, joka on kyllä _todella_ upea! Kekestä tuli Reserve Champion ja taas tämä mamma oli pakahtua ylpeydestä.

Tässä välissä Keke pääsi juomaan ja syömään päiväheiniään autoon, sillä BIS-kehä odotti päivän lopussa. Käytiin itse syömässä vähän jätskiä ja katsomassa käyttöluokkia.
BIS-kehässä saimme jännittä aika pitkään, kun sieltä pudoteltiin poni kerrallaan pois porukkaa. Lopulta Keke passitettiin Kehästä ulos ja seuraavana Kaurialan Kille, jonka olisin itse uskonut sijoittuvan BIS-kehässä. Jäljelle jäi kolme kaunista Tammaa, joista Best in show: Sammalisen Klarissa, BIS II: Kaunisrannan Perfecta 1368 SH ja BIS III: Junibackens Fia

Tuulitukka




Luokka 13, oikealla Keke, varmaan luokan pienin poni.

Usvaniityn Jasper oli silminnähden Keken kovin kilpakumppani :) 

"Aapuuva, mitä sä teet!!?"

"TULKAA NYT JOKU HAKEE NÄÄ KUKAT!!"

Ja sitten kunniakierroksen aika




Champion kehässä Kaurialan Kille, Goldberry's Swish Tail ja Keke.

Kaurialan Kille oli Champion Ori/ruuna, Keke Reserve Champion.


Ruusukkeiden asentamista valokuvausta varten.



Aika onnistunut rakennekuva, vai mitä?


Tuntui että rakas ponini olisi suurempikin nähtävyys, kun kuvaajia pörräsi ympärillä ;)






Diego

Diego




Niin söpöä!<3




Keke ja molempien onnellisten omistajien kätöset ;D
Kuvien laadustakin varmasti huomaa, että tästä eteenpäin olevat kuvat oon iha ite kuvannu omalla puhelimella :D
Eeva tappoi aikaa lukemalla tenttiin, syömällä masikoita
ja vähän myös nukkumalla :D
Keke olisi kovasti halunnut tutustua Tuulin Ossi-poniin,
joka voitti oman luokkansa I. palkinnolla.
Diego tuulettaa kirsuaan
Keken arvostelu kuuluu näin: "Erittäin hyvä rotuleima. Ilmeikäs pää. Hieno ylälinja. Suurilinjainen. Sivusta hyväasentoiset jalat. Hieman epävakaa kinner. Tahdikas käynti. Tahdikas, melko lennokas ravi. Hyvät jouhet."
Kiitos ihanille tukijoukoille, valokuvaajille, näyttelyn järjestäneille ja muille tapahtumassa mukana olleille. Suur kiitos myös mukaville ponin omistajille ja -esittäjille, että toitte hienot ja mahtavat käyttöponinne näyttelyyn :)