torstai 31. joulukuuta 2015

Hyvää Uuttavuotta!

Tässä vuodenvaihteessa onkin hyvä hetki muistella parin vuoden takaista uuttavuotta, kun Keke sai kunniatehtävän  saattaa 3-v ori Quantum Theory Tanskaan. Itseäni jännitti päästää oma kullanmuru noin pitkälle matkalle. Toisaalta jännitti, että ennen matkaa tehtävä eläinlääkärintarkastus toisi esiin jotain sellasta, mikä estäisi matkanteon. 
Mitään esteitä ei onneksi tullut matkalle, ja uudenvuodenaaton Keke saikin viettää ruotsinlaivalla. Siitä matka jatkui ruotsin läpi toiselle lautalle, jolla pääsi Tanskaan. Tanskassa päätepysäkki oli Andreas Helgstrandin tallilla.

Keke ja Q Helgstrand Dressagen maneesissa jalottelemassa.


Keke yöpyi Helgstrandilla. Saatuaan itsensä puoliksi karsinaan, se teki pitkän pissan, jota oli pidätellyt koko matkan. Eihän sitä voi tietenkään pissiä minnekkään muualle kun omaan karsinaan... No, olipahan poni ainakin oma itsensä, kotonakaan pissaa ei voi tehdä muualle kun karsinaan, kesällä laitumellakin tuntuu pidättelevän aina mahdollisimman pitkään, jos vaikka vahingossa mamma hakisi karsinaan pissille. :') 
Kekku palasi Suomeen toisen orin kanssa. Kotimatkalla hepat yöpyi Ruotsissa Linköpingissä jossakin siittolassa. Keke oli matkustanut asiallisesti ja piti hyvää huolta matkaseurastaan. 

Keke palasi kotiin terveenä ja iloisena. Siitä oli pidetty tosi hyvää huolta. 😊 

Tänävuonna Keke saa viettää uudenvuoden karsinassaan heinää mussuttaen.

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Välipäivien puuhasteluja

Hain Rosan ja Nean yhtenä päivänä mukaan tallille. Rosa liikutti keken taluttaen ja harjasi Aten, Nea piti Cocolle seuraa.
Keke sai tytöiltä joululahjaksi söpön pinkin harjan ja mä sain herkullisia Dream Steps- lakuja, eli Rosan modostelmaluistelujoukkueen lakuja.
Coco Nurmijärven Myllykoskella. Vanha tallinomistaja Sirkka (Palojoella, missä ponit ennen asui)
on kotoisin tästä myllyltä. Mylly on purettu vuosia sitten, mutta olen kuullut paljon tarinoita
 vuosienvarsilla liittyen Myllykosken maisemiin.
Lauantaina ja sunnuntaina Keken kävi hoitamassa ja ratsastamassa pitkästä aikaa Karoliina äitinsä kanssa. Karoliina on 9 vuotias heppatyttö joka on käynyt äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa hoitamassa kekeä n. 1,5 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. :) Toisena päivänä Karoliina oli ravaillut ja laukannut radalla äitinsä avustuksella ja toisena päivänä meni Keken kanssa kentällä ravipuomeja.
Karoliina kävi kaverinsa Veeran kanssa tiistaina päivällä hoitamassa ja taluttelemassa Kekeä ihan kahdestaan. Veeran perhe on myöskin minulle tuttu, joten annoin Keken tyttöjen hoidettavaksi luottavaisin mielin. Tytöillä oli mennyt tosi hyvin Keken kanssa.

Näinpä sain itselleni vapaata tallihommista ja pääsin nauttimaan pitkistä metsälenkeistä Cocon kanssa. Joulunajan sää oli mitä upein! Kuivaa ja aurinkoista.
Tämä kuva kiteyttää todella hyvin, kuinka upeita säitä joulun tietämillä on ollut!
Kuva on siis todella otettu 26.12.2015, eikä kesällä, vaikka vähän siltä näyttää ;)
Keken lauantaisin käyvä vakkariratsastaja ja -hoitaja Aamu oli myöskin jättänyt pienen joululahjan mulle. Oli niin herkullisia pipareita, että söin ne jo tallilla :D
Tällainen herkkuyllätys odotti yks päivä tallilla. 


tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulukuun pikaiset kuulumiset

Pitkästä aikaa saa jotain julkaistua... Bloggerin mobiilisovellus on taidokkaasti hukannut jo kolme kirjoittamaani tekstiä bittiavaruuteen, joten nyt oli pakko kaivaa kone esiin..

Joulukuu on mennyt aika kiireisesti. Se vaan hujahti. Pitkästä aikaa tein muutaman iltatallinkin. :) ...Ja pitkästä aikaa myös nautin niiden tekemisestä. Ja Coco nautti, kun pääsi tallille mukaan.

Coco ja sen uus lempparilelu kilppari, joka ei enään (onneksi) vingu.

"Psst Coco, kuuntelehan nyt tarkkaan.."
Keke varmaan antoi tarkat ohjeet porkkanalaarille...
Kekellä kävi hieroja nyt joulukuussa. Halusin tietää missä nyt mennään, kun olen kuntoa kasvattanut ohjasajaen pidemmän aikaa. Olin lähes varma, että sanomista tulee kintereiden suhteen, mutta eipä tullut! :) Ilmeisesti ristiselkä oli vähän jumissa, joka johtui siitä, ettei takapää ole tarpeeksi aktiivisesti käytössä, joka taas johtuu nivelrikon aiheuttamasta jäykkyydestä. Ohjeeksi sain tehdä _paljon_ siirtymisiä ja maapuomiharjoituksia, sekä taivutuksia, voltteja, kiemurauria ym. jumppaamista. Taivutusten välillä pitää muistaa myös suoristaa poni, jonka toki tiedän, mutta tämän kuullessani myönsin heti, että suoristaminen unohtuu helposti. Oli hyvä kuulla se joltakin muulta, nyt siihen osaa kiinnittää huomiota.
Sain myös venyttelyohjeet Kekelle.
Keke nautti koko tunnin hieronnasta. Hieronta aiheutti Kekelle myös hirveän tarpeen nuolla kokoajan, taukoamatta jotakin. Keke siis nuoli taukoamatta käsiäni, ja jos lähdin pois Keken edestä, se suuntasi seinälle ja alkoi nuolla sitä. Heti kun palasin ponin luokse, se siirtyi käsiini.. Hieroja veikkasi, että (muistaakseni) selän lihaskalvojen avaaminen voi aiheuttaa jonkinlaista kihelmöintiä hevosen suussa. Nuoleminen loppui heti kun hieronta päättyi.

Kukkuu!

Hieronnan jälkeen Keke oli tosi kevyt ohjasajaa. Keke otti kaikki avut helposti vastaan ja oli todella yhteistyöhaluinen. Jostain syystä kuitenkin Keke nosti koko ajan vasemassa kierroksessa väärän laukan, jota se ei ole ennen tehnyt. Nyt kuitenkin nostaa ihan oikein taas laukat.

Jouluaaton aamuna kävin siivoamassa kaikki karsinat ja pusuttelemassa tietenkin Kekkua. Vähän ehkä saatoin lahjoa porkkanoilla ;)
Yritin saada hienon jouluselfien Keken kanssa, mutta tuo otus on niin eläväinen, ettei oikee onnistunut :'D

Nenä etsii porkkanoita...






sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kuumakalle

Huhhuh, empä ole ennen nähnyt, että Keke voi "kuumua" esteillä saatikka ajaessa. Torstai iltana laitoin Kekelle pienen jumppaesteen. Aluksi oli ekana pelkkä puomi ja muutaman askeleen päässä kavaletti. Mentiin ohjasajaen ja tämä eka sarja oli helppo sekä ravissa, että laukassa. Sitten jätin kavaletin ja nostin maapuomin n. 20-30cm korkeuteen. Sitten mentiin järjestyksessä kavaletti, pari ravi/laukka askelta ja korkeampi "este". Ajattelin, että Keke ei hirveästi lämpene tästä hyppyjumpasta, mutta olin väärässä. Kekeä ei todellakaan tarvinnut väkisin ohjata esteelle, vaan lähestyi joka kerta itsevarmasti tätä sarjaa, eikä pudottanut kertaakaan puomia! Loppua kohti Keke veti niin kovalla vauhdilla, päätään puistellen, että harjoiteltiin lopuksi pelkässä ravissa. Hyppyjen välillä tehtiin paljon siirtymisiä ja kiemuroita ja välillä käveltiin.

Tänään sunnuntaina kävinkin sitten radalla ajamassa. Tarkoitus oli ottaa Atte perään, mutta Keke oli sen verran säpäkkä, että juoksutinkin Aten erikseen (kiitos Atte, sait pukkilaukkaesitykselläs koko muun heppaporukan sudittelemaan omissa tarhoissaan....). 
Mentiin n. 6km, eka kilsa käyntiä, ja seuraavat pari kilsaa käynti-ravi siirtymisiä kun poni oli niin lentoonlöhdössä. Rata oli _todella_ märkä ja loskainen, sillä ensilumi satoi myös etelään lauantai illan ja -yön aikana. Lätäköitä kauhottiin aluksi tietenkin etusilla ja sen jälkeen ne ravattiin ryhdikkäästi häntä korkealla ja päätä pudistellen... Pikkusen piti tietysti pöristä kun oli niin jännittävää. Lopulta pystyttiin ravaamaan pari kilsaa putkeen, mutta oli pakko koko ajan pidätellä kun muuten oltais menty aivan liian lujaa ja aivan liian isojen pukkien kanssa joten....


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Ihana, energinen monitoimiponi

Mä oon niin fiiliksissä ku Kekestä on kuoriutunut niin energinen poni! Viimeviikolla juoksutin Keken ja tehtii siirtymisiä liinassa, toimi ku rasvattu, hypättiin pientä estettä ohjasajaen, ratsastaja kävi ja peräponiksikin pääs. Sunnuntaina meillä oli tallilla ponisynttärit joihin osallistui kymmenkunta tyttöä. Kaikki pääsi kokeilemaan ratsastamista ja ajamista (me aikuiset talutettiin). Keke nautti täysin rinnoin kun tytöt halaili ja pusutteli sitä❤️ 
Atte oli niin tärkeenä kun pääs töihin 😉


Keke sai pari vapaapäivää ja tänään kävin  ohjasajamassa sen. Mentiin kiemuroita ja voltteja ravissa ja sitten mentiin kahdeksikkoa laukassa niin että vaihdettiin laukka ravin kautta. Vielä ei olla lähelläkään mitään laukanvaihtoja, mutta nyt alettiin harjottelee kuitenkin vähän meille haastavampia juttuja. Mullakin on opeteltavaa, että pysyn ponin tahdissa enkä vahingossa roiku ohjissa.
Sitten tehtii laukannostoja käynnistä ja Keke tajus heti mitä pyydän. Laukka nousi ensimmäisestä käskystä ja oli aktiivista ja kaunista. Pukkeja ei enää lentele melkee ollenkaan, vaan meno on kevyen ja rennon näköstä ja oli taas kiva lopettaa kun molemmilla oli hyvä fiilis 😊


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Länkien sovittelua

Nyt on ollu kova länkien säätely tulevaa talvea silmällä pitäen. Keken länget on Ruotsalaista laatua, eli ei aivan istuvat. Jokupäivä vielä hankin mittatilaus länget, mutta nyt mennään näillä. 


Tallikaverini Helinä auttoi mäkivyön kanssa kun itse en ilman hermoromahdusta saa niitä solkia säädettyä. Länkiin lisäsin pehmustepatjan, koska länkien oma patja on hiukan oudon mallinen.


Juoksutin Keken tämän paketin kanssa, jotta huomaisin kuinka istuvat liikkeessä. Ennen liikkeelle lähtöä kaikki tuntui vähän ahtaalta, mutta juoksutuksen jälkeen poni oli kummasti vetäytynyt kasaan ja varusteet olikin väljemmät.
Keke kulki kivasti, käynti-ravi-laukka ja käynti-laukka siirtymisiä tehtiin.





torstai 5. marraskuuta 2015

Hädässä ystävä tunnetaan

Kyllä täytyy iso kiitos antaa ihanalle talliporukalle, josta löytyy sydämmellisiä ja avuliaita ihmisiä. Jouduin olemaan aika pitkän pätkän pois tallilta sairastumisen takia, joka taas aiheutti sen, että ahdisti kun poni seisoo toimettomana päivästä toiseen. 
Ihanat tallikaverit tarjoutuivat vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti(!!!) hoitamaan ja liikuttamaan Kekeä. Tallinpitäjä laittoi ruuat ja siivosi tarhat ja mulle annettiin lupa olla poissa ihan hyvällä omallatunnolla <3
En voi käsittää miten Keke voi saada takiaisia otsatukan täyteen,
 vaikka majailee hiekkatarhassa! Onneksi mun ei tarvinu nyppiä noita,
 vaan Helinä teki sen puolestani :D

Kävin myös kääntymässä Helsinki international horse show'ssa talliporukan kanssa, mutta jouduin poistumaan sieltä melkein heti, kun olotila paheni kovasti. En voi muuta kun kiittää oikeista ystävistä, jotka tarjoaa apuaan pyyteettömästi kun sitä eniten tarvitsee.
Eeva välitti myös mulle Keken iltapusut<3
Nyt olen siis palannut taas arkeen ja Keken laihdutusprojeksti saa luvan jatkua. Mahtava appi-kokelaani meni ostamaan ponireen meille talveksi, joten lumista talvea odotellessa... :)

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Tänään päätin vähän irrotella ponien kanssa. Sain Rosan ajamaan Attea ja Nea tuli ulkoiluttamaan samalla Cocon. Ajattelin kokeilla laukkaa kärryt perässä siinä toivossa, että Keke vertyisi paremmin. 
Laitoin lämpölinimenttiä kintereisiin ennen liikutusta. Kävelin alkuun 15min ja sitten aloin hölkkäillä. Keke oli hyvin tahmea ravissa eikä jaksanut kunnolla nostella jalkojaan. Atte sen sijaan ravasi tosi kivasti ja vauhtia riitti. Keke näki pieniä vihreitä miehiä joka mutkassa ja kävellessä Keke päätti kokeilla etusillaan kuinka syvä oja on radan ja pellon välissä... Huoh. Ei oltukkaan vielä koskaan ojassa käyty, mutta tulipahan sitäki kokeiltua.
Kokeiltiin sitten nostaa laukka. Keke vaikutti siltä kun sen olisi tehnyt mieli kysyä "ootko sä tosissas, ainahan sä oot kieltäny laukkaamasta", mutta nosti sen käskystä. Sitte Keke tajus että se saa todella painaa menemään ja sittehän me mentii, -parin pukin saattelemana- niin kauan, kunnes Keke näki taas jotain pieniä vihreitä miehiä ja hyppäs radalta pellolle... Otettiin perään vielä toinen pikkupätkä laukkaa ja sitte mentii rauhallisesti hölkkää ja käyntiä seuraava kilsa. Siirryttiin pellolle ajamaan ku siellä on kiva mennä rinnakkain. 
Edessä Keke, takana Rosa ja Atte


Otettiin vielä pätkä laukkaa ja Atte innostu myöskin laukkaamaan niin että se heitti kunnon ilopukkeja. Ekaa kertaa näin miks potkuremmii kannattaa oikeesti käyttää. Mua hirvitti Rosan puolesta ja Rosa ite tais vaa nauraa :D


Laukan jälkeen Keke oli todella paljon miellyttävämpi ajaa. Käynti piteni ja ravi oli puhdasta ja tahdikasta. Poni hikeentyi enemmän ku koskaan, vaikka ajallisesti ei ajettu sen pidempään ku yleensäkään. 
Laukan jälkeen Keken käynti muuttui paljon matkaavoittavammaksi :)
Loppuun käveltiin vielä pitkä pätkä.
Loimitettiin ponit, kylmättiin jalat ja sitte ponit sai olla tallissa kuivumassa sen aikaa ku tehtiin muut hommelit ja siivottiin jäljet.



Atte



RUOKAA! NÄLKÄ!!!!

perjantai 16. lokakuuta 2015

Liika(läski) on liikaa

Olen tässä nyt koittanut tosissani laihduttaa kekkua alkuvuodesta lähtien. Keke on liikkunut 4-6 päivää viikosta lukuunottamatta kolmen viikon laidunlomaa, joka mielestäni on ehdoton ponin mielenterveydelle. Suuri haaste on ollut ponin motivaation säilyttäminen.
Siksipä alettiin opiskella ohjasajaen juttuja, jotta olisi vähän vaihtelua kärryttelyyn. 
Lisäksi olen kävelyttänyt ihan taluttaen, lanannut kenttää Keken kanssa kevyellä lanalla ja juoksuttanut. Kesän lopulla löytyi perhe joka lainaa Kekeä kerran viikossa ja tytöt ratsastaa Keken silloin. Näiden lisäksi käydään tapahtumissa kuljettamassa pikkuväkeä.



Keke ei kuitenkaan ole laihtunut oikeastaan ollenkaan, mutta on silti piristynyt merkittävästi!
Ostin meille hippodome.com:ista kokeiluun St. Hippolytin glucogardia. ( http://www.vixen.fi/extranet/ext/cms3/attachments/st-hippolyt-glucogard-2011.pdf ) Siitä pitäisi olla apua aineenvaihdunnalle. Sain vinkkinä ottaa mitat ponista, jotta voin seurata, onko tästä kivennäislisästä meille todella hyötyä. Noloa, mutta normaali 1,5 metrin mittanauha ei ylettänyt sen valtavan mahan ympäri... Mahan ympärysmitta on arviolta 174cm.
Rinnan ympärys on 147cm. 
Arviolta Keke painaa 220-230kg. (Shettiksen normipaino on noin 150-200kg ja Keke on aika pieni, 97cm säkäkorkeudeltaan) Painoa on siis muutama kymmen todella pudotettava!!! Toivotaan että paino alkaisi vihdoin pudota glucogardin avulla.

Onhan se paksu!


Kuva hämää ihan kivasti, mut oikeesti tää poni on ku plussapallo.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Sänkkärillä!

Tänään oli ponivapaa päivä kun vakkarit kävi ajamassa Aten ja ratsastamassa Keken. Olivat käyttäytyneet kuulemma hyvin vaikka hiukka pelkäsin että Keke pistää show'n päälle ku ollu vapaalla ilman kaveria. 

Itse kävin ratsastamassa Lumikilla. Tiina sai ylipuhuttua mut mukaan maastoon ja sänkkärille, vaikka vähän itse aluksi epäröin. Onneksi lähdin! 
Menin paljon siirtymisiä kun vähän jännitin jos Lumikki lähtee käsistä. No eipä se ollu kyllä lentoonlöhdössä, vähän se yritti kaverin perään kääntyillä, mutta onneks Tiina oli antamassa vähän vinkkejä niin löydettiin taas yhteisymmärrys Lumikin kanssa. Käppäiltiin takas tallille vanhankylänniemen kautta. 
Sää oli mitä mahtavin ja nyt oon tyytyväinen että rohkenin lähtee liikenteeseen :)


lauantai 10. lokakuuta 2015

Irtojuoksutusta

Käytiin perjantai iltana irtojuoksuttamassa Kekeä ja Helmiä naapurissa, Mäyräojan tallin kentällä, koska siinä on aidat. Keke oli aika pörhee jo sinne kävellessä, koska se tarhaa tällähetkellä ilman kaveria, ja koska Helmi on yks harvoja tammoja jotka saa Keken sisäisen orin lämpenemään.

No, kovaa ne meni! Keke puuskutti ku vanha veturi ja teki uskomattoman notkeita pukkeja tynnyrimäisestä olomuodostaan huolimatta.


Oli jo niin hämärää että en saanut räpsittyä oikeen hyviä kuvia :(


Eikä se Keke onneksi kerennyt sekoamaan Helmistä tässä ajassa ;)

Synttäriponiinit

Tiistaina käytiin Keken ja Aten kanssa ilahduttamassa synttärisankaria ja hänen pikkuisia vieraita 4 vuotis synttäreillä mun kotikulmilla. Oli tosi kiva keikka, ponit käyttäytyi taas esimerkillisesti ja talutuslenkki oli sopivan mittainen ja kivalla turvallisella paikalla.

Keke oli oma lahna itsensä ja Atte oli taas niin tärkeenä niinkun aina keikoilla. Reipas ja eloisa, mutta silti rauhallinen.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Divide et impera - Hajoita ja hallitse!

Lauantaina Keken vakkariratsastajat kävi ratsastamassa. Keke oli kuulema ollut kivan pirteä. Varmaan mieli virkeänä kun ei oo tarvinnut kiertää kenttää vähään aikaan. 


Keke muutti tahraamaan toistaseksi yksin  erään suomenhevosmuhku Ollin viereen. Keken ego pompsahti samantien nollasta sataan kun aita oli turvaamassa selustan. Niinpä se alko äksyilemään Ollille, heitti kaviota, ajo Ollin aidalta korvat luimussa ja hampaat irvessä. Olli parka juoksi ympäri tarhaansa aina ku Keke käski. Lopulta Keke meni jo niin pitkälle että tolpat oli vinksallaan, eristimet hajos ja langat roikku... Niinpä piti sitte rakentaa Kekelle väliaita ettei se härkkis kaveria.


Sunnuntaina ajoin Keken ja Atte oli perässä. Maanantaina ajoin Aten ja Keke pääs perään. Atte oli niin elementissään kun pääsi pellolle ravaamaan täysillä. Keke kompurajalka veti jäätäviä pukkeja perässä kun ei tahtonu pysyy menossa mukana.

Ihanaa vaihtelua käydä pellolla ajamassa, vielä ku saisin ponien hoitajan Rosan kaveriksi ajamaan pellolle niin poneilla ja meillä olis vielä kivempaa. Radalla ku ei mahdu oikeen rinnakkain ajamaan niin pitää nauttia kun saa viilettää pellolla.

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kuutamohölkkä

"Virtaa löytyy, mennään jo!"
Tiistaina lähdin illalla Keken kanssa köpöttelemään radalle. Atte pääsi mukaan peräponiksi ja Eeva tuli Helmin kanssa seuraksi kävelemään alkukäynnit. Helmi on vuotias tammavarsa, todella fiksu ikäisekseen. Kärryjä helmi ei kummaksunut lainkaan, vaikka ne kilisee ja kolisee.
Radalla oli (Aten mielestä inhottavia) vesilätäköitä, joten Atte kokeili fiksuna poikana laittaa vaan jarrut kiinni niiden kohdalla. Ja hupsistakeikkaa, riimunarun lukko petti... Mutta Atte ei sitä hoksannut ja jatkoi taas kiltisti meidän perässä matkaansa. Niinpä sain Aten helposti napattua riimusta ja asennettiin se uudelleen kiinni. Ja Helmi odotti kärsivällisesti. 
Helmin ja Eevan poistuttua takaisin talliin aloimme hölkkäillä. Lätäköt mentiinkin yhtäkkiä tarkasti tähdäten keskeltä ja täysillä vauhdeilla, ei haitannut vaikka rapa roiskui. Keke todella innostui ravaamaan, ilmeisesti oli saanut tarpeekseen kentällä ohjasajosta, jota ollaan viimeaikoina harrastettu. 
Ilta pimeni, kuu nousi taivaalle möllöttämään isona, pyöreenä ja oranssina ja valaisi yllättävän hyvin radan.


Lenkin jälkeen pesin kurat jaloista ja masusta, hieroin linimentin jalkoihin ja loimitin ponit.

Keskiviikkona kävin vaan ajamassa parin kilsan palauttavan lenkin aurinkoisessa säässä. 



sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Johdanto

Vuonna 2012 kesällä olin eräänlaisessa elämän risteyskohdassa. Olin väsynyt käymään tallilla joka päivä, koska oli pakko. Tuntui että jos en käy joka päivä, siirrän vastuun tallin omistajille, vanhalle eläkeläispariskunnalle, jonka luona olin jo vuosia hoitanut poneja ja jossa omani oli ollut jo kolme vuotta. Tallin omistajat Matti ja Sirkka otti Keken ja Aten talliinsa, sillä sopimuksella, että he siivoaa tallin, ruokkii ja tarhaa ponit. Muuten hoidan itse. Ja niinhän se toimi ilman ongelmia. Mutta kun ihmiset ikääntyvät, ei kaikkea jaksa enään samalla tavalla. Joten vastuuntuntoisena kävin yhä enemmän tallilla tekemässä itse. Lopulta päädyttiin Sirkan kanssa yhteistuumin siihen lopputulokseen että se on viimeinen kesä kun ponit on heidän tallissa.





En halunnut hirveästi ajatella asiaa. Tiesin kuitenkin ettei minulla olisi varaa pitää kahta ponia joten totuttelin ajatukseen että myyn Aten. Atte oli jo ruunattu, sitä oli käsitelty paljon ja se oli hyvässä kunnossa sekä tottunut liikenteeseen, toisin kun arka Keke, joka oli vielä ori, oripäiviltä saanut jalostusluvan, mutta lupaa hippos vielä veivasi. 


Keke ja minä mustialassa rotunäyttelyssä 2009


Kävin tuona kesänä muutamia kertoja harjotusraviradalla ajamassa Attea ja mainitsin yhdelle tuttavalle syksyn kuvioista. 
Heinäkuussa sainkin puhelun tutultani, että hänellä olisi ostaja ponille. Olin hiukan hämmentynyt, koska olin suunnitellut myyntiä vasta myöhemmäksi syksyyn. Niin kuitenkin sovittiin, että Attea tultiin katsomaan ja koeajamaan. 
Ostajaehdokkaat vaikutti mukavilta. Saisin myös Kekelle väliaikaisesti tallipaikan heidän talliltaan, Tarkoitus oli olla siellä siihen asti kunnes saisin ruunattua Keken ja mietittyä mitä teen sen kanssa sen jälkeen. 
Ja kun päätin myydä Aten ja muutettiin uudelle tallille tuusulaan, kotiuduimme sinne, Aten uudet ihmiset osottautuivat mahtaviksi ja tänäpäivänä huomaan, että ollaan viihdytty jo kolme vuotta tällä tallilla, valmennustalli Huuhtasella.


Keke ensimmäistä päivää uudessa kodissa

Atte tutkailee uusia tiluksiaan

Uudet tuulet

Tästä kokeilenkin aloittaa uudestaan kirjoittelemisen. Vanha blogi pikkuponin päiväkirja kertoo tarinoita siitä päivästä kun Keke minulle tuli ja kuinka Atte tuli kuvioihin. Muutama vuosi vierähti kirjoittamatta ja nyt onkin paljon asiat muuttuneet. :)

Vanha blogi:
http://milza.vuodatus.net/
kekku